Avainsanat

, , , , , ,

Fingerporillinen tehokkuutta ja tuottavuutta

Viime kuukausina olen toistuvasti lukenut uutisia, joissa kerrotaan kuinka työn imu parantaa työntekijöiden työhyvinvointia. Toisaalla taas todetaan, että työhyvinvointi lisää työn tuottavuutta. Löysin omasta digitaalisesta muististani nopeasti Jari Hakasen  tutkimuksen (ks. tästä) ensimmäisenä mainitusta teemasta ja Guy Ahosen artikkelin (ks. tästä) jälkimmäisestä.

Kaikkeahan seurataan nykyisin etupäässä taloudellisilla tunnusluvuilla. Näin ollen kerron heti aluksi  Hakasen tutkimuksen havainnon siitä, että työn imusta nauttivat hammaslääkärit tienasivat muita paremmin – vaikka eivät tehneet pidempiä työpäiviä kuin muutkaan. Ahonen taas laskeskelee, että työhyvinvointitoimintaan liittyvä hyötypotentiaali on noin 5 % palkkasummasta.  Sehän on jopa hieman enemmän kuin fingerporillinen!

Sisäinen motivaatio ja työn henkilökohtainen mieli

Omalla lukulistallani on kulunut kaksi näihin teemoihin liittyvää kirjaa. Frank Martela ja Karoliina Jarenko kertovat eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemässään raportissa, miten sisäinen motivaatio vaikuttaa työssä. Toinen kirja on Annarita Kolin tuore väitöskirja, jossa selvitettiin työhyvinvoinnin lähteitä ammatinopettajien työssä. Molempien keskeisimmät ajatukset yhdistäen voi todeta, että työn henkilökohtainen mieli on sisäisen motivaation tärkein peruskivi. Ilman sisäistä motivaatiota taas tuskin olisi olemassa työn imua.

Entäpä se henkilökohtainen mieli? Toiminnan teoriassa keskeinen käsite on toiminnan kohde. Tällä taas on monia ulottuvuuksia, joihin liittyy toiminnan historiallinen kehitys, kohteen käyttö- ja vaihtoarvo ja tavoiteltu tulos. Lisäksi toiminnan kohteesta voidaan erotella sen yhteiskunnallinen merkitys. Eräänlainen synonyymi tälle voisi olla vaikkapa perustehtävä. Toinen ulottuvuus on tuo henkilökohtainen mieli, joka on keskeinen motivaation ja työhyvivnoinnin lähde.

M.O.T

M.O.T

Työhyvinvointi, työn imu ja sisäinen motivaatio syntyvät ja kehittyvät toiminnan kohteen yhteiskunnallisen merkityksen ja siihen liittyvän henkilökohtaisen mielen välisenä suhteena. Jos merkitys ja mieli vastaavat toisiaan, työhyvinvointi on hyvällä tolalla. Silloin myös voi motivoitua sisäisesti tekemäänsä työhön ja kokea työn imua. Flowlla ja työn imulla on minusta se ero, että flow-tilaan voi päästä, vaikka ei olisi sisäisesti motivoitunut – tietoisesti ponnistelemalla – mutta työn imua näin ei synny. Palataan konkreettisiin esimerkkeihin seuraavissa postauksissa.

Blogin mielet ja merkitykset

Blogia kannattaa kirjoittaa monesta eri syystä. Tämän blogin alkuperäinen merkitys oli jo taakse jääneissä EDUTOOL-opinnoissa laatia digitaalinen portfolio oppimisalustaksi ja oman oppimisen reflektoimiseksi. Henkilökohtainen mieli kiinnittyi ensimmäisenä juuri tuohon oppimisen reflektointiin, ja nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että juuri se on saanut minut jatkamaan kirjoittamista vielä opintojen päättymisen jälkeenkin. Paljolti olen kirjoittanut myös siksi, että työhyvinvointi on minulle tärkeä asia, ja siihen liittyvien teemojen ruotimisella ja – toivoakseni – ymmärrettäväksi tekemisellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen arkista työtä laajemmin.

Osittain blogi on ollut minulle myös työkalu, jonka avulla olen pystynyt täydentämään tavanomaisessa työssä käyttämiäni välineitä. Osan postauksista olen kirjoittanut yhdessä omien oppijoideni kanssa, jotka ovat pitäneet sellaista työskentelyä varsin kiinnostavana ja mielekkäänä. Näin ollen kirjoittamiseen on jossain määrin liittynyt yhteisöllinen oppiminen, ja oma työtapani on muuttunut siinä sivussa.

Kuulostiko hämärältä tai mutkikkaalta? No, aina voi kysyä ja kommentoida!