Avainsanat

, , , , , , , ,

Kala kavenna, leipä levennä?

Jokunen viikko sitten, kun valtion tulevan vuoden tulo- ja menoarvion valmistelu oli täydessä vauhdissa, ajelin johonkin päin Suomea tapaamaan ihmisiä heidän työpaikoillaan. Radiosta kuuntelin, kuinka YLE Puheen toimittajat haastattelivat sekä valtiovarainministeri Antti Rinnettä ja opetusministeri Krista Kiurua. Molempien viesti oli, että säästää pitää ja leikata täytyy, ja molemmilla oli perusteltuja ehdotuksia siitä, mistä ja miksi säästöjä pitää tehdä.

Tällaiseen puheeseen olemme saaneet vuosien varrella tottua. Kerta toisensa jälkeen nämä säästöihin pyrkivät puheet saavat minut pohtimaan, että voisiko toimia jotenkin toisella tavalla – niin, että ei aina edettäisi resurssit ja niiden lisääminen tai säästäminen edellä?

Tämä kalankaventaja löytyy Toppilan satama-alueelta Oulusta.

Tämä kalankaventaja löytyy Toppilan satama-alueelta Oulusta.

Joka hyvän etsii, paremman löytää

Hiljaisilla teillä ajellessa mieli voi hieman vaellella, ja tuon matkan mittaan ehdin pohtia säästö- ja resurssipuheita monesta näkökulmasta. Nuo kysymykset eivät ole alkuunkaan yksinkertaisia, ja olen pyöritellyt niitä mielessäni nyt pitkän tovin. Ennen kaikkea olen pohdiskellut sitä, mitä tapahtuisi, jos tosiaan onnistuttaisiin kääntämään ajatukset säästämisestä siihen, miten toimittaisiin mahdollisimman tehokkaasti, taloudellisesti ja tuloksekkaasti? Mitä, jos siis kaikki ruohonjuuritason työntekijöistä lähtien jatkuvasti pitäisivät mielessään tämän kysymyksen? Mitä, jos punnittaisiin, ennenkuin yritetään säästää? Voisiko käydä niin, että luovuus kukkisi ja syntyisi jatkuvasti innovaatioita, joiden myötä nuo tavoitellut  säästöt saataisiin aikaan? Ihan vain toimimalla fiksummin?

Nostan esille muutaman seikan, jotka nähdäkseni vaikuttavat siihen, mihin toiminnan kehittämisessä eniten paneudutaan.

  • Ensimmäinen on toiminnan kohteellisuus: kun pohditaan sitä, miten säästetään, toimet kohdistuvat ensisijaisesti säästöihin ja mietitään vähemmän perustehtävän toteuttamista.
  • Toinen liittyy luovuuteen ja innovaatioihin: tutkimusten perusteella (ks. esim. Beth A. Hennesseyn ja Teresa M. Amabilen artikkeli) luovuus ja innovaatiot syntyvät vain harvoin pakottamalla.
  • Kolmantena voisi todeta, että palvelun käyttäjiä tai asiakkaita ei läheskään riittävästi oteta mukaan kehittämään toimintaa. Miten esimerkiksi kaksikymppinen pelintekijä osaisi tehdä 70-vuotiaalle ikäihmiselle omaehtoista kuntoutusta tukevan pelin, kun välillä on useampikin sukupolvi, ellei loppukäyttäjää tavalla tai toisella oteta mukaan suunnitteluun?
Säästäminen rajoittaa ajattelun mahdollisuuksia.

Säästäminen rajoittaa ajattelun mahdollisuuksia.

Joudu hätiköimättä, kiiruhda hitaasti

Siltä varalta, että paljon käytättämäni kehittävän työntutkimuksen ja toiminnan teorian viitekehys jotakuta jo kyllästyttää, otan lopuksi näkökulman resurssien ja prosessien johtamiseen. Yhteiskuntatieteiden tohtori ja psykologi Kari Murto  on kehitellyt teoriaa prosessien johtamisesta. Myös tässä näkyy ajatus siitä, että resursseihin kohdentuva johtaminen ja kehittäminen jäykistää toimintaa eritoten silloin, kun resurssit niukkenevat. Prosessikeskeisessä johtamisessa taas periaatteena on jatkuva toiminnan arviointi organisaation perustehtävän ääreltä lähtien ja sitä kautta toiminnan laadullinen parantaminen. Murron ajattelussa on myös vahvasti mukana palvelun käyttäjä, joka yhteiskehittelyn omaisesti otetaan mukaan vaikkapa hoitolaitoksessa päivittäiseen toiminnan arviontiin ja suunnitteluun.

Murto ei tuo esille sitä, että tällainen toimintatapa säästää resursseja – ellei nyt vielä lyhyellä aikavälillä, niin viimeistään keskipitkällä aikavälilla arvoituna. Hyviä esimerkkejä tämän suuntaisesta ajattelusta löytyy esimerkiksi Imatran ja Raision  lastensuojelun ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämisestä. Molemmissa saatiin vieläpä kohtuullisen nopeasti aikaan merkittäviä säästöjä pelkästään kohdentamalla resursseja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Tällaisessa on väistämättä ollut takana prosessin kehittämiseen ja perustehtävään (kohteeseen) perustuva pohdinta.

Lopuksi: resurssikeskeinen ajattelu johtaa helposti kaun(m)aiseen kateuteen ja poteroihin riitelemään rajallisten resurssien jakamisesta. Viimeistään tämä jäykistää minkä tahansa toiminnan ja aiheuttaa tehottomuutta, ristiriitoja, työhyvinvoinnin ongelmia ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia – ja lisää tarvetta säästöihin!