Avainsanat

, , , , , ,

Kiireen kokemus työelämässä on lisääntynyt

Kiireestä puhutaan työelämässä yhä enemmän. Tästä puheesta on vaikea erottaa, mikä on syy ja mikä seuraus – työkiireet uuvuttavat ja niiden kerrotaan heikentävän töistä selviytymistä ja kiristävän ilmapiiriä. Toisaalta voi olla niin, että kireä tunnelma työpaikalla uuvuttaa, minkä vuoksi työt eivät suju ja tekemättömiä töitä kasaantuu. Kiirepuheessa huomio kiinnittyy useimmiten työkuormitukseen tai kiireen kokemukseen, ja tämän takia puheessa ei välttämättä päästä käsiksi kiireen syihin. Trendi on, että pyritään saamaan aikaan valmista kiireen kaupalla kiireestä kantapäähän. Toisaalta tiedämme, että kiireellä saadaan harvoin aikaan kunnollista jälkeä. Tuore tutkimustieto on myös osoittanut, että kiireen hallinnassa niin muodikas multitasking on mahdotonta. Näin kertoo esimerkiksi Stanfordin yliopiston tuore tutkimus.

Kiire on kuitenkin monesti vain merkki jostain työn muutokseen tai keskeneräisyyteen liittyvästä ongelmasta. Jos pysähdymme tutkimaan kiirettä tarkemmin, löytyy taustalta siis yksittäisten työntekijän ominaisuuksia syvällisempiä ilmiöitä. Usein ongelmat johtuvat siitä, että entiset rutiinit – niin yksilöiden omat kuin työpaikan yhteisetkään – eivät enää ole muuttuneessa tilanteessa tarkoituksenmukaisia.

Kiirettä voi kestää ja yrittää hallita…

Jaotellaanpa hieman kiireen taustalla olevia asioita. Kun tutkimme kiirettä yksilötasolla, päädymme useimmiten pohtimaan yksilön keinoja kiireen kestämiseen. Tällöin ratkaisuja etsitään etupäässä siitä, että koetetaan parantaa kykyä sietää kiirettä. Avuksi löytyykin lukuisia perusteellisia oppaita. Kaikki tiedämme itsekin keinoja, joilla voisi parantaa omaa kiireen sietokykyä. Esimerkiksi liikunta ja harrastukset vievät ajatukset irti työstä, ja tunne kiireen hallinnasta paranee sitä kautta. Voihan sitten toki käydä niin, että työ tulee mieleen yön pimeinä tunteina, kun ei olekaan mitään touhua, joka veisi ajatukset muualle. Monelle meistä tämä on harmillisen tuttua.

Toinen vaihtoehto on etsiä keinoja, joilla itse parantaisi työn sujumista tai hallitsisi tai peräti yrittäisi vähentää kiirettä työssä. Nykyisin puhutaankin paljon oman itsensä johtamisesta. Yksi tyypillinen ratkaisu on työpäivän aikataulujen venyttäminen: tehdään työ siis hieman myöhemmin kuin on suunniteltu tai sovittu. Lisäksi työn entistä huolellisempi suunnittelu ja jatkuva priorisointi saattaa olla avuksi. Priorisoinnin pulma on se, että se monesti tarkoittaa sitä, että joitain töitä pitäisi jättää tekemättä. Hyödyllinen taito olisi, että osaa kieltäytyä tehtävistä, joista arvioi, että ei kunnolla suoriudu. Joskus kannattaa pohtia myös sitä, vieläkö oma osaaminen riittää työhön ja hankkia tarvittaessa täydennyskoulutusta. Joskus näillä keinoin ei päästä eteenpäin, ja voi tulla mieleen myös työpaikan vaihto tai peräti hakeutuminen osittain tai kokonaan irti oravanpyörästä.

Kiireen hallintaa voidaan parantaa myös työpaikan tasolla. Tällöin esimiehen palaute, konkreetti ohjaaminen ja neuvot voivat olla hyödyksi. Joskus kiireen hallintaa koetetaan työpaikalla parantaa myös erilaisilla työkykyohjelmilla tai jaksamiskursseilla. Tällaiset keinot muistuttavat jo yhteisöllistä oppimista – mutta opitaanko vielä aivan oikeita asioita, jos huomio kiinnittyy siihen, kuinka yhdessä siedämme kiirettä parhaiten? Tampereen Yliopiston johtamiskorkeakoulun hallintotieteiden professori, Petri Virtanen,  toteaakin Ylen haastattelussa, että virikeseteleistä ei ole juuri apua, vaan itse työ on avain työhyvinvointiin.

… mutta olisi paikallaan pysähtyä miettimään myös kiireen vähentämistä

Mitä siis työpaikalla on tehtävissä, jos huomataan kiireen kasautuvan? Vastaus on yksinkertainen, mutta aina yhtä vaikea! Tarvitaan yhteistä työn kehittämistä, joka tarkoittaa jatkuvaa yhteistä oppimista, jatkuvaa ongelmien ratkaisemista työpaikan tasolla ja johtamisen näkökulmasta oppimisen johtamista. Nämä ovat sinänsä yksinkertaisia asioita, mutta työpaikoilta puuttuu monesti välineitä vaikuttaa näihin. Yksi keskeinen väline on aika – ja sitähän meillä ei tahdo olla, kun on tuota kiirettä!

Kiireen ulottuvuuksista olen laatinut alla olevan Slidesharen. Olen nimennyt kuhunkin nelikentän osaan myös kiireen käsittelyn tason. Yksilötasolla työn ulkopuolella on kyseessä lähinnä siedätys. Työpaikan tasolla yksilöllistä toimintaa kiireen käsittelyssä voi luonnehtia oman itsensä johtamiseksi. Työpaikan tasolla kiireen sietäminen on enimmäkseen hoivaa. Työtä kehittämällä yhdessä johdon, esimiesten, työntekijöiden ja työterveyshuollon kanssa päästään käsiksi kiirettä aiheuttaviin muutoksiin ja häiriöihin – silloin on kyse myös yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta ja yhteisöllisestä oppimisesta.