Avainsanat

, , , , , , , ,

Siluurikauden meriskorpioni ei tainnut ajatella maalle kömpiessään millaisia riskejä oli ottamassa. Sama tahti on jatkunut siitä pitäen — ja todennäköisesti sitä ennenkin. Ihmiskunnan alkuaikoina elämä lienee ollut niin riskien täyttämää, että kukaan ei sen kummemmin kiinnittänyt niihin huomiota. Uskontojen keksimisen myötä riskit sitten voitiin ulkoistaa ylempien tahojen hallittaviksi. Siitä pitäen olemme tainneet olettaa, että joku muu kuin kukin itse huolehtii siitä, että päivittäin ottamamme riskit eivät koidu meille kuolemaksi. Olemme lyhyellä tähtäimellä valmiita ottamaan riskejä, jotka tiedämme vähänkään pidemmällä tähtäimellä suuriksi, jopa kuolemaa jouduttaviksi.

Riskit ja riskien ottaminen juohtuivat mieleeni taannoin rullaluistelulenkillä. Viheliäisen jalkavaivan takia juokseminen ei ollut mahdollista, joten oli pakko kaivaa jaloille lenkkikenkiä armeliaammat välineet esille. Ennen lähtöä sonnustauduin kypärään, polvisuojiin, kyynärsuojiin ja sauvoihin, eli ennakoin tulevaa toimintaa ja varauduin riskeihin. Luistellessani huomasin silti ottavani juoksemiseen verrattuna selvästi suuremman kaatumis- ja loukkaantumisriskin. Laskeskelin kuitenkin, että pidemmällä tähtäimellä on isompi riski jäädä kotisohvalle makaamaan. Tutkin siis toiminnan seuraamuksia pitkällä tähtäimellä. Näin ajatellessani harjoitin samalla riskienhallintaa, vaikka ajattelu ehkä lisäsikin tarkkaamattomuutta ja siten kaatumisen riskiä.

Liikkumisen riskejä pohtiessani reflektoin (reflektion määritemä tästä) samalla omaa toimintaani, eli harjoitin kriittistä ajattelua. Meneillään olevan toiminnan kriittinen tarkastelu sai minut tiedostamaan entistä selvemmin kaatumisen riskin, muistamaan tarkkailla liikennettä ympärilläni, ennakoimaan muiden liikkujien toimintaa ja kiinnittämään huomiota oikeaan luistelutekniikkaan. Tälläinen, toiminnan aikainen, reflektointi ei välttämättä ole meille tavallista, tietoista toimintaa. Välttämättä emme pysähdy myöskään reflektoimaan toimintaamme jälkikäteen.

Mikä tämä on? Onko siitä hyötyä? Miten tätä pitäisi parantaa? Kuva Giuseppe Colarusso, aka Mister Solo, http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/giuseppe-colarusso-mister-solo-unlikely

Mikä tämä on? Onko tästä hyötyä? Miten tätä pitäisi parantaa? Kuva Giuseppe Colarusso, aka Mister Solo, http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/giuseppe-colarusso-mister-solo-unlikely

Arvelen, että syiden löytäminen sille, että meiltä puuttuu reflektointitaitoja — tai emme käytä niitä — vaatisi perusteellista pohdiskelua. Riskienhallinnan ja riskien ottamisen näkökulmasta syy vaikuttaa selvältä: reflektio ja kriittinen ajattelu on riskialtista, koska se saattaa tuoda esille tarpeen muuttaa omaa toimintaa. Se on vaivalloista, ja voihan se johtaa vaikeuksiin ja konflikteihinkin. Miksi kannattaisi ottaa sellainen riski? Vai olisiko sittenkin niin, että reflektio voisi sittenkin saada aikaan myönteisiä muutoksia: toimijuutta (ks. Eteläpelto, 2011, tästä) osallisuutta tai itsesäätöisyyttä (ks. Malmberg 2011, tästä).

Mitä mieltä olet?