Avainsanat

, , , ,

”Suomi elää osaamisesta”. Tämä lausahdus näkyy ja kuuluu usein niin poliitikkojen, työnantajien kuin työelämän asiantuntijoidenkin kommenteissa. Nähdäkseni ei kuitenkaan ole aina selvää mitä kukin kommentoija osaamisella tarkoittaa. Se voisi olla kielitaitoa tai yleissivistystä, tieteellistä tai teknistä osaamista — tai nykyisin yleisesti esillä olevaa innovatiivisuutta, vieläpä luovuuttakin. Osaamisen arvostaminen nykysissä työelämän muutoksissa näyttää kuitenkin jäävän monesti markkinavoimien puristukseen, kuten Alf Rehnin sydänkesällä julkaisemasta artikkelista voi lukea.

Minulla on ollut kesälomalukemisena Kari Leppälän mainio kirja ‘Tervanpoltosta innovaatiotalouteen’, jonka pohjalta päättelen teknisen yhteiskunnan merkityksellisimmän osaamisen liittyvän erilaisten tuotanto- ja toimintaprosessien kehittämiseen ja hallintaan. Tyypillisesti nämä prosessit toteutuvat tehtaissa, mutta konsepti on ollut niin toimiva, että sama logiikka on otettu käyttöön myös muissa kehittyneen yhteiskunan toiminnoissa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Vertailukohtaa tehtaaseen voi hakea peruskoulusta, terveyskeskuksesta, supermarketista tai tehomaataloudesta. Näissä kaikissa toiminta perustuu osittamiseen, tarkkaan työnjakoon, selkeisiin hierarkioihin — ja ainakin supermarketissa ja tehomaataloudessa teknologian mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Näissä prosesseissa ei kuitenkaan ole kysymys yksittäisen ihmisen loistavastakaan osaamisesta (vaikka nerokas insinööri pystyy ainakin teknologisen kehityksen taitekohdissa yksinkin kehittämään tehokkaita ja tuottoisia tuotatoprosesseja). Prosessien taustalla piilee  aina määrätty teknologinen kulttuuri, ja ne perustuvat käytännössä aina sujuvaan yhteistyöhön prosessin eri vaiheiden välillä. Itse asiassa Leppälänkin mukaan nyky-yhteiskunnassa keskeistä on — ei ainoastaan yritysten ja yhteisöjen sisäisten prosessien sujuvuus — vaan eri toimijoiden välisten yhteistyösuhteiden toimivuus.

yhteistyötä etsimässä. Kuva Trini Schultz, aka Trini61 http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/trini-schultz-trini61-photography

yhteistyötä etsimässä. Kuva Trini Schultz, aka Trini61 http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/trini-schultz-trini61-photography

Yhteistyö onkin nyky-yhteiskunnan perusosaamista. Teollisen yhteiskunnan massatuotannon, joustavan massatuotannon ja massaräätälöinninkin tuotantomuodoista ollaan yhä enemmän siirymässä yhteiskehittelyyn. Yritykset ja yhteisöt tekevät yhä enemmän yhteistyötä ja hankkivat tarvittavan kilpailuedun keskittymällä omaan ydinosaamiseensa (viittaan lähteenä edelleen Leppälän kirjaan). Nykyisen työelämän ja eritoten (lähi)tulevaisuuden työelämän ydinosaamista ovat tällöin verkostoituminen ja yhteistyötaidot. Lisäksi, kuten kirjoitin 1.5.2013, tarvitaan sosiaalisen ympäristön, toiminnan, ihmisten ja median lukutaitoja ja kykyä tulla toimeen erilaisten ja toimintansa erilaisiin arvoihin perustavien ihmisten kanssa. Miltä kuulostaisi ateistin ja vakaumuksellisen uskovaisen yhteistyö aborttiklinikalla? Tai kirkonmiehen ja astrofyysikon yhteinen kirja maailmankaikkeuden synnystä? Työelämän tulevaisuuden tutkijoiden mielestä on selvää, että tämän tapaiset epäpyhät allianssit lisääntyvät työelämässä. Siinä riittää oppimista.