Avainsanat

, , , , , , , , , ,

1464387829_e921c62da3_z

Digitaalisella kahtiajaolla tarkoitetaan kuilua, joka on kahden ihmisryhmän välillä: niiden välillä, joilla on mahdollisuus käyttää tietokonetta, pääsy Internetiin ja online-tiedon piiriin ja niiden, joilla näitä mahdollisuuksia ei ole. Digitaalinen kahtiajako voi määräytyä tulotason, etnisen alkuperän, iän, sukupuolen tai kielellisen aseman perusteella yhteisön tai valtion sisällä. Kansainvälisesti sillä tarkoitetaan kuiluja valtioiden välillä, joista toisissa on laajat mahdollisuudet hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa, kun toisissa mahdollisuudet ovat vähäisemmät. Digitaalisesta kahtiajaosta voi lukea lisää alla olevasta  Kalifornian yliopiston kasvatuksen ja tietojenkäsittelyopin professori Mark Warschauerin artikkelista tekemästäni referaatista.

Digitaalinen kahtiajako on ongelmallinen siksi, että Internetin käytön lisääntyessä myös yhteiskunnallinen päätöksenteko pohjautuu yhä enemmän verkossa tapahuvaan vuorovaikutukseen ja verkosta löytyvään tietoon. Siitä syystä on tarpeen kiinnittää huomiota myös digitaalisen sisällöntuotannon tasavertaisuuteen. Jen Schradie Berkeleyn yliopiston sosiologian laitokselta toteaa alle referoimassani artikkelissa, että suuri osa Internetiin sisältöä tuottavista ihmisistä on korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeen tulevia kun taas yhteiskunnallisesti huonommassa asemassa olevat tuottavat sisältöä paljon vähemmän. Näin ollen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa köyhien ja huonosti koulutettujen ihmisten ääni kuuluu entistä vähemmän, vaikka Internet periaatteessa antaakin kaikille tasaveroisen mahdollisuuden tiedon hakemiseen ja tuottamiseen.

Eittämättä digitaalinen kahtiajako eri ilmentymineen löytyy myös Suomesta. Sen vähentämisestä löytyy mielenkiintoinen näkökulma Jutta Kappin Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa ilmestyneestä artikkelista innostavasta tietokoneopetuksesta. Kapp kirjoittaa tekemästään tutkimuksesta, jossa hän sovelsi sosiolkuttuurisen innostamisen teoriaa tietokoneen käytön opetukseen. Sosiokulttuurisen innostamisen teoria perustuu sosikokonstruktivistiseen oppmisnäkemykseen, jossa oleellista on oppimisen pohjautuminen oppijoiden arkeen ja aikaisempaan tietoon. Taustalla vaikutta myös Freiren sorrettujen pedagogiikka, jonka ytimessä on sorrettujen osallistaminen oman elämänsä muutokseen johtavaan toimintaan. Kappin kokeilun tulokset olivat mielenkiintoisia, sillä tietokoneopetuksessa mukana olleet oppivat sekä tietotekniikkaa että tiedon hakua ja soveltamista omaan elämäänsä ja aktivoituivat myös tuottamaan sisältöjä Internetiin. Warschaurerin ja Schradien esittämiin digitaalisiin ongelmiin löytyy siis ratkaisuja. Kappin kokeilun perusteella ratkaisuksi nousee digitaalinen emansipaatio. Lyhennelmä Kappin artikkelista löytyy alta.

Kappin tarjoama ratkaisu Warschauerin ja Schradien artikkeleissaan kuvaamiin digitaalisiin kahtiajakoihin lähenee toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen ajatusta oppimisesta yhteisöllisenä, kehitysristiriitoja ratkaisevana ja ekspansiivisena ilmiönä. Muutama vuosi sitten laadin kasvatustieteen aineopintojen yhteydessä katsauksen toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen ydinkäsitteistä kriittisen kasvatusteorian valossa. Tuossa artikkelissa totesin, että kullekin näistä on yhteistä pyrkimys emansipaatioon – oli sitten kyse sorrosta tai epäluottamuksesta omiin mahdollisuuksiin selviytyä alati muuttuvassa työelämässä.