Avainsanat

, , , , , ,

Tel 2 (Designing Tehcnology Enhanced Learning in Global School Systems)-kurssin ensimmäisen lähipäivän teemana oli digitaalinen kuilu. Sen voi sijoittaa esimerkiksi kehittyneiden ja kehittyvien maiden, diginatiivien ja digi-immigranttien välille tai eri sosiaaliryhmien välille. Digitaalinen kuilu voi olla myös sosiaalinen ja psykologinen, kuten Sherry Turkle Jari Larun kurssin luentomateriaaliin liittämässä TED-luennossa tuo esille.

Sherry Turkle on huolissaan siitä, että uusi digitaalinen teknologia pikemminkin erottaa kuin yhdistää ihmisiä. Hänen perustelunsa liittyvät siihen, että digitaalisen teknologian käyttäjät liittyessään jatkuvasti valveilla ja tavoitettavissa oleviin sosiaalisen median verkostoihin samalla irrottautuvat todellisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Sherry Turklen luennossa on kuvaavaa materiaalia siitä, kuinka puolisot aamiaispöydässä keskustelun sijaan lähettelevät tekstiviestejä ja nuoret samassa tilassa aikaa viettäessään keskustelun sijaan tekevät pävityksiä Facebookiin tai katsovat YouTube-videoita. Samalla tavalla opiskelijat surffailevat luennoilla netissä sen sijaan, että kuuntelisivat luennoitsijan puhetta. Samanlaisesta ilmiöstä kertovat myös Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio ’Työkirjassaan’. Heidän työelämän näkökulmansa liittyy siihen, että tunne läsnäolon tarpeesta työelämän eri tilanteissa on johtanut siihen, että työntekijät hankkiutuvat palavereihin, joita he eivät pidä mielekkäinä – varmuuden vuoksi, ettei vain vahingossa syrjäytyisi jostain tärkeästä – ja palaverin kulkuun keskittymisen sijaan lukevat sähköposteja, laativat muistioita tai pitävät yhteyttä asiakkaisiin.

Digitaalisessa maailmassa esiintyy päätöntäkin menoa. KuvaBryan Durushia, aka DreamingOfAutumnhttp://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/bryan-durushia-photography

Digitaalisessa maailmassa esiintyy päätöntäkin menoa. KuvaBryan Durushia, aka DreamingOfAutumnhttp://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/bryan-durushia-photography

Näitä ilmiöitä voi tulkita myös teknologisen muutoksen näkökulmasta. Kuten Tuominen ja Pohjakalliokin huomauttavat, digitalisoituminen on nopeuttanut muutoksia niin työelämässä kuin yhteiskunnassa yleensäkin. Teknologinen muutos on kuitenkin ollut aina osa ihmiskunnan kehitystä, samoin kommunikaatio ja viestintä. Emme olisi ihmisiä ilman näitä kulttuurisia välineitä. Ehkäpä digitalisoitumiseen liittyvät ongelmat ovat merkkejä siitä, että kulttuurissa ei vielä ole syntynyt riittävästi sääntöjä, jotka ohjasivat digitaalisten työkalujen käyttöä.

Digitalisoituminen on jo muuttanut maailmaa monin eri tavoin. Sen aikaansaamia muutoksia voisi verrata vaikkapa kirjapainotaidon ja paperinvalmistuksen teknologioiden aiheuttamiin muutoksiin maailmassa. Kirjapainotaidon keksimisellä oli aikanaan ratkaiseva merkitys uusien ajatusten levittäjänä. Ilman sitä ei meidän kulttuuriamme olisi olemassa sellaisena kuin nyt. Kirjojen valmistaminen oli tullut aikaisempaa halvemmaksi jo ennen kirjapainotaidon syntymistä, kun ryhdyttiin käyttämään paperia. Mm. uskonpuhdistus oli kirjapainotaidon ja paperinvalmistuksen – aikansa huipputeknologioiden ja suurteollisuuden lapsi. Lukutaidon levitessä syntyivät myös laajenevat markkinat uskonnollisten kirjojen ohella muunkinlaiselle kirjallisuudelle. Paperi ja kirjapainotaito mullistivat maailman, ja niin tekee digitaalinen teknologiakin parhaillaan. Sehän oli ratkaisevassa roolissa erimerkiksi arabikevään aikana ja joidenkin politiikan asiantuntijoiden mukaan ratkaisi Barack Obaman voiton USA:n presidentinvaaleissa – puhumattakaan sen merkityksestä työelämän muutoksille!

Kirjapainotaito on sen verran vanhaa teknologiaa, että olemme kehittäneet sen käyttöä ohjaavat säännöt. Emme juuri lue kirjoja juhlissa tai tavatessame ystäviä tai työpaikan kokouksissa, mutta Turklen, Tuomisen ja Pohjakallion ja omien havaintojemme mukaan Facebook-päivitysten tekeminen, sähköpostin lukeminen ja tekstiviestittely meiltä kyllä käyvät kokouksissa. Kirjan lukemista kokouksessa tai ystävien kesken kokoonnuttaessa pidettäisiin huonona käytöksenä. Se tuskin tulisi kenelläkään edes mieleen. Syystä tai toisesta huonona käytöksenä ei pidetä sosiaalisen median käyttöä sosiaalisissa tilanteissa. Digitaalinen maailma on valtava – ja valtavan mielenkiintoinen – joten siitä erillään oleminen voi hyvinkin aiheuttaa tunteen siitä, että jää jostain paitsi ellei seuraa jatkuvasti tiedon ja sosiaalisen toiminnan virtaa. Ehkä kuitenkin olisi viisaampaa keskittyä olemaan ihmisten kanssa silloin kun ihmisiä on läsnä ja täydentää digitaalisen maailman läsnäololla elämää silloin, kun ollaan yksin. Niinhän teemme paperin ja kirjojen kanssa.