Avainsanat

, , , , , ,

Ei ole kulunut kauaakaan, kun postasin työurien pidentymisen tarpeeseen liittyvästä keskustelusta (ks. tästä). Kuluva viikko on ollut tässä keskustelussa mielenkiintoinen, ja nostan nyt esille kaksi kirjoitusta ja yhden liian vähälle huomiolle jääneen tutkimuksen, joissa tuodaan esille työurien pidentämiskeskusteluun työhyvinvoinnin ja yhteistyön näkökulma. Ensimmäinen oli Iltalehden pääkirjoitus 17.1.(ks. tästä), jossa kerrottiin työelämäpalkinnon jakamisesta. Sen sai tällä kertaa Berner Oy, jossa oli havaittu, että työn mielekkyys parantaa tuottavuutta ja pidentää työuraa. Berner Oy:ssä vieläpä ryhdyttiin toimeen tämän havainnon perusteella, ja viiden vuoden aikana eläkkeelle jäämisikä nousi noin 60 vuodesta 63,9 vuoteen.  Hyvä saavutus! 24.1. oli sitten Helsingin sanomissa uutinen tutkimuksesta, joka liittyi samaan teemaan: kaksitoista yritystä hyödynsi järjestelmällisesti  varhaisen välittämisen mallia (siitä löytyy hyvä esimerkki tästä). Työkykyohjelmilla saatiin aikaan 180 miljoonan euron säästöt kolmessa vuodessa! Melko hyvä saavutus sekin.

- Iäkkäät työntekijät ovat joskus työpaikalla näkymättömiä. Kuva Pol Úbeda Hervàs http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/pol-ubeda-hervas-im-not-there-2

Iäkkäät työntekijät ovat joskus työpaikalla näkymättömiä. Kuva Pol Úbeda Hervàs http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/pol-ubeda-hervas-im-not-there-2

9.3.2012 väitellyt Hilkka Dufva totesi tutkimuksessaan (ks. tästä), että suuri osa suurten ikäluokkien edustajista olisi valmis jatkamaan työelämässä pidempään – mikäli työpaikoilla suhtauduttaisiin ikääntyneisiin työntekijöihin myönteisesti. Juuri tästä varhaisen välittämisen malleissa on myös kysymys.

Teimme yhdessä ammatillisen kuntoutusprosessin loppupuolella olevien ihmisten kanssa ajatuskokeen, jossa pyysin heitä ensin kertomaan omia näkemyksiään asioista, jotka innostaisivat heitä jatkamaan työelämässä ensimmäisen mahdollisen eläkkeelle jäämisiän jälkeen. Ajatukset olivat hyvin yhdenmukaisia yllä referoimieni artikkeleiden kanssa:

Hiljaisen tiedon siirtäminen on tärkeää: mutta kenelle ja miten sitä siirretään, kun työpaikoille ei palkata nuoria ja vanhat irtisanotaan?

Varhaisen välittämisen mallit ovat työntekijöistä hyviä – jos niitä käytetään.

Henkilökohtainen työurasuunnitelma (kuten Bernerin mallissa) yli 55-vuotialle pitäisi tehdä kaikille halukkaille.

Työtoimintaan sopivat ja omasta elämäntilanteesta lähtevät työaikajoustot. Tällöin voi pohtia myös palkasta tinkimistä joustojen mahdollistamiseksi.

Monet hoitavat ikääntyviä vanhempiaan ja lapsenlapsiakin jo on, ja tämä pitäisi ottaa myös huomioon työajoissa.

Työnantajat siis säästävät riihikuivia euroja, jos pitävät huolta ikääntyneistäkin työntekijöistään. Työntekijät ovat puolestaan halukkaita sitoutumaan työhön nykyistä pidempään, jos heidän työhyvinvoinnistaan välitetään ja määrätyissä tilanteissa ovat valmiita jopa tulonmenetyksiin, jos saavat vastineeksi työaikajoustoja.

Miksi kummassa työhyvinvointia tukevia malleja ei hyödynnetä? Miksi työurakeskustelussa kuuluu vahvimmin vain eläkeiän mekaanista nostamista vaativa puhe? Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä? Mitä mieltä sinä olet?