Avainsanat

, , , ,

Nykyisen uusliberalistisen, yksilön omaa vastuuta, vapautta ja itsekkyyttä korostavan yhteiskunnallisen puheen aikaan on helppo unohtaa, että kukaan meistä ei ole olemassa yksin. Oivalsin itsekin entistä selvemmin oman tutkimustyöni myötä, että yksillölinen kehitys, uudistava oppiminen, on aina kytköksissä ympärillä tapahtuviin toiminnan  muutoksiin. Yhteisöt muuttuvat ja oppivat parhaimmillaan ekspansiivisesti eli uudistuvat ja jatkavat olemassaoloaan. Tämä puolestaan käynnistää tarpeita yksilöllisiin muutos- ja oppimisprosesseihin.

Nämä huomiot tulivat mieleeni, kun luin hiljattain Virpi Sarasvuon kolumnia Helsingin Sanomista. Hän valottaa oman huippu-urheilijan kokemuksensa perusteella paluuta huippu-urheiluun suunnittelevan Janne Ahosen menestyksen ehtoja otsikolla ”itsekkyys on menestyksen ehto”. Kolumnin näkökulma on mielestäni pulmallinen: menestyjä voi olla ja hänen luultavasti täytyykin olla määrätietoinen ja suunnata kaikki ponnistelunsa oman päämääränsä toteuttamiseen. Tämä on pinnallisesti tarkasteltuna itsekästä ja itsekeskeistä, mutta pohjimmiltaan menestys kuitenkin nojaa yhteistyöhön muiden kanssa. Menestyjä ei menesty, ellei hänellä ole tukijoukkoja. Tukijoukkojen täytyy hyväksyä menestyjän menestykseen tähtäävä toiminta, muuten ei tukea tulisi.

Menestyksen ehtoja voi tietenkin tarkastella myös henkilökohtaisen mielen ja motivaation näkökulmasta. Menestyjällä täytyy olla henkilökohtainen motiivi, halu päästä tavoitteisiin, ja tämä auttaa häntä suuntaamaan omat ponnistelunsa oikeaan kohteeseen. Menestyjä on määrätietoinen ja työskentelee järjestelmällisesti. Hän voi tehdä jokaisen vuoden ja vuosikymmenen varalle suunnitelman. Hän voi jakaa jokaisen kuukauden, viikon ja päivän osatavoitteisiin. Hän suuntaa kaikki tekonsa niin, että menestyminen on mahdollista.

Maailma ei kuitenkaan järjesty menestyjän mielen mukaan. Menestyjän parhaatkaan tavoitteet, suurimmatkaan teot tai vahvinkaan motivaatio eivät yksin riitä menestykseen. Henkilökohtaisen motiivin lisäksi menestyjän toiminnan on oltava myös yhteisön kannalta mielekästä, jotta se olisi mahdollista. Huippu-urheilijan menestyksestä saamme nauttia kaikki, ja siihen liittyy paljon voittojen ja vastoinkäymisten yhteistä kokemista. Menestyjä siis antaa yhteisölle jotain, jotta yhteisön kannalta on mielekästä antaa menestyjälle menestyksen mahdollisuudet. Samalla tavalla myös työelämässä, bisneksessä tai opinnoissa menestyvät tukeutuvat toisten toimintaan ja heidän pitäisi palauttaa yhteisölle jotain, josta on hyötyä. Menestys ei ole mahdollista tyhjiössä, vaan se saa merkityksensä vasta yhteisessä toiminnassa. Siitä syystä muotoilen oman postaukseni otsikon toisin kuin Sarasvuo. Menestyksen ehto on yhteistyö, ei itsekkyys.

Tämäkin etu Jannella on.