Avainsanat

, , , , , , , ,

Nyt saa taas vaihteeksi jatkuvasti kuulla ja lukea uutisia irtisanomisista ja lomautuksista. Nykyään näyttää siltä, että mikään koulutus tai osaaminen ei takaa työpaikan säilymistä. Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijan, Merja Hannulan,  mukaan kannattaa kuitenkin pitää huolta omasta osaamisestaan työuran kaikissa vaiheissa. Hyödyllisiä osaamisalueita ovat tätä nykyä tieto- ja viestintätekniikan ammatillinen hyödyntäminen, tiedonhankinta- ja käsittelytaidot ja sosiaalisen median käyttötaidot. Hassua sinänsä, että sanomalehti Kalevassa kohistiin hiljattain Facebook-oppisopimuskoulutuksesta, jota pidettiin tarpeettomana ja asetettiin hieman naurunalaiseksikin. Ehkä tuota koulutusta markkinoitiin liian suppealla otsikolla, mutta sosiaalisen median ammatillisia  käyttötaitoja työelämässä kuitenkin tarvittaisiin. Samaisessa lehdessä huomaa tuon tuostakin uutisia siitä, kuinka sosiaalisen median hyödyntämistä ei osata ja osaajia tarvittaisiin – milloin kaupan alalla markkinointiin, milloin tienpidossa tiedottamiseen ja milloin oppimisen tukena.

Somessa ei kannata roikkua liian kanssa… Kuva http://www.animationlibrary.com/

Toinen hyödyllinen osaamisalue ovat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, joita työelämässä tarvitaan yhä enemmän. Tämä on seurausta työelämän lisääntyvästä verkostoitumisesta sekä työpaikkojen sisällä että työpaikkojen välillä. Ennen pitkää tämän toivoisi näkyvän niin, että keskinäinen kilpailu vähenee ja jakamisen kulttuuri lisääntyy. Olen selvästi huomannut itse työssä ja opiskeluissa, että tiedon ja asiantuntemuksen sekä ideoiden jakaminen rikastaa omaakin työtä ja tuottaa parempaa tulosta – puhumattakaan siitä, kuinka tiedon jakaminen syventää uuden oppimista. Vuorovaikutusteemaan liittyen huomasin hiljattain mielenkiintoisen artikkelin brittiläisessä hr-lehdessä, jossa David Fairhurst kirjoittaa työntekijöiden sitoutumisesta. Hän referoi Kingston Employee Engagement Consortiumin tutkimusta, jossa kohteena oli työntekijöiden sitoutuminen työpaikkaansa. Tutkimuksen tuloksena oli mm. se, että parhaiten työhön sitoutuvat henkilöt, joiden työn motivaatio nousee siitä, mikä on työn tuottama hyöty muille, mukaanluettuina työtoverit ja asiakkaat. Yhteistyöhön ja toimintaan liittyvä motiivi oli sitoutumisen ja työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta tuon tutkimuksen mukaan selvästi parempi kuin omakohtaiseen hyötymiseen liittyvä.

Oikeastaan siis työnantajien työntekijöiltä odottamat valmiudet yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen ovat asioita, jotka lisäävät työhyvinvointia. Aikaisemmassa postauksessani (ks. tästä) kirjoitin siitä, kuinka Keskuskauppakamarin osaamisselvitys korostaa työelämätaitoina yhteistyötaitoja sekä joustavuutta ja ketteryyttä. Näitä kaikkia tuottavat yhteisöllinen oppiminen ja kehittävä solmutyöskentely, joita voisi entisestään lisätä niin työpaikoilla kuin työpaikkojen ja koulutuksen välillä – ja sehän olisi Keskuskauppakamarin tutkimuksen mukaan myös työnantajien toive.

Miten sitten käynee niiden työntekijöiden, jotka ovat parhaimmillaan puurtaessaan yksin ja haluaisivat keskittyä syventämään omaa osaamistaan jollain tarkasti määritellyllä erikoisalalla? Tuo taitaa olla kysymys, jota pitää pohtia erikseen. Hiljaiset ja ujot ovat nimittäin toisaalta työelämän uusia sankareita.