Avainsanat

, , , , , , , ,

Kirjoitan tässä hieman teoreettista taustaa aiemmalle postaukselleni hallinnan äänestä, johon voi hypätä suoraan tästä, jos teoreettinen pohdiskelu ei juuri nyt innosta.  Tutkimustyöhön paneutuessani olen huomannut, että diskurssianalyysi tuottaa monen tason tietoa. Tutkimusaineistostani nousee ensimmäisenä esille taustakohina, joka kuuluu sekä työyhteisötason muutosäänien että yksittäisten työntekijöiden henkilökohtaisen työhyvinvoinnin uudistamistarpeen äänien taustalla. Koetan tässä postauksessa selventää noiden erilaisten äänien suhteita.

Gee (1999) erottelee diskurssit kahteen kategoriaan, joista diskurssi ”pienellä d:llä” tutkii kieltä sen käytössä – nämä ”pienen d:n diskurssit” sulautuvat Diskursseihin ”isolla D:llä”, jotka vaikuttavat arkielämän diskurssien taustalla. Vaikka oman tutkimukseni kohteena ovatkin yksilölliset oppimisprosessit [jotka ilmenevät ”diskursseissa pienellä d:llä”], on niitä käytännössä mahdotonta tulkita irrallaan toiminnasta [”Diskursseista isolla D:llä”] (vrt. Wertsch & Toma 1995, 173 -174[1]). Aineistosta löytyy sekä diskursseja että Diskursseja, ja molempien taustalta nousee esille teknis-taloudellisen paradigman muutos eli ”DISKURSSI KAPITEELEILLÄ”. DISKURSSI on syytä ottaa huomioon, jotta Diskurssi ja diskurssit asettuvat oikeaan mittakaavaan. DISKURSSISSA ja Diskursseissa voi nähdä myös yksittäisen työntekijän työtoiminnan nykytilan historialliset juuret, joiden analyysi kuuluu toiminnanteoreettisen tutkimuksen sykliin (ks. Engeström, 1999; Scribner, 1985). Myös foucaultilaisen diskurssianalyysin traditioon kuuluu ns. makrotason diskurssien esille tuominen (ks. Holt 2011).

DISKURSSI:n taustalla on Suomen talouselämässä 1990-luvun talouskriisin myötä tapahtunut käänne entisestä keskusjohtoisesta yhteiskuntapolitiikasta markkinoiden ohjausvaikutusta korostavaan politiikkaan. Suomessa markkinavetoisuuteen siirtymisen taustalla oli ideologinen valinta, jonka pohjalta siirryttiin selkeästi uusliberalistisen talouspolitiikan suuntaan. Uusliberalistinen ajattelu korostaa taloudellisen kilpailun ja siinä menestymisen paremmuutta ohjausmekanismina verrattuna aikaisempaan, keynesiläiseen julkisen vallanohjausta ja sosiaalista tasa-arvoa korostavaan talouspolitiikkaan. (Siltala 2007, Kantola 2002, Hilpelä 2001). Aikoinaan klassisen liberalismin periaatteet korostivat markkinoiden mahdollisimman vapaata toimintaa ja mahdollisimman vähäistä säätelyä. Uusliberalistisen ajattelun taustalla vaikuttavat samat näkemykset, mutta uusliberalismi korvaa klassisen liberalismin oikeudenmukaisuuden periaatteen markkinoiden ehdottomalla paremmuudella (Hilpelä, 2001, 146). Julkista valtaa alettiin pitää ongelmien aiheuttajana, eikä sen enää uskottu pystyvän ratkaisemaan markkinoiden ongelmia (Siltala 2007, 120 -121), ja markkinoiden itsensä ajateltiin pystyvän parhaiten kilpailumekanismin kautta ratkaisemaan ongelmat valtiota paremmin. Tämä käänne yhteiskunnallisessa DISKURSSISSA [K1] tapahtui 1990-luvulla varsin nopeasti.

Taloudellisen ja poliittisen hallinnan äänen muuttuminen, uusi DISKURSSI antaa taustan antaa pohjan työyhteisöissä näkyville Diskursseille, jotka taas vaikuttavat diskursseihin eli näkyvät ihmisten puheessa interpretatiivisina repertuaareina eli tulkintoina tilanteesta. Eri tason diskurssien suhde ei ole kausaalinen niin, että yhdestä seuraa toinen. Ne yhdistyvät toisiinsa historiallisesti muuttuvassa, kulttuurisessa toiminnassa, jossa diskurssit muuttuvat kun toiminnassa mukana olevat ihmiset ratkovat eriasteisia kehitysristiriitoja, purkavat toimintaan muutosten myötä rakentuneita jännitteitä ja rakentavat yhä uudelleen henkilökohtaista mieltä erilaisiin toiminnan kohteisiin. Olen tiivistänyt eri diskurssien keskinäisen vuorovaikutuksen seuraavaan kuvaan.

DISKURSSI koostuu teknis-taloudellisen paradigman muutoksesta, poliittisen ja taloudellisen hallinnan muutoksen äänen muuttumisesta keynesiläisestä kohtuullista tasa-arvoa korostavasta äänestä uusliberalistiseen yksilön vastuuta korostavaan ääneen ja ihmisten tarpeiden muutoksesta jälkiteollisen palveluyhteiskunnan ja postmodernin maailman kehittymisen seurauksena. Työpaikoilla Dirkurssit koostuvat yrityksitä vastata näihin muutoksiin, ja tilaaja-tuottajamallit sekä tarkka talouden seuranta nousevat esille vastausyrityksinä. Yksi hieman yllättäväkin Diskurssi, sisäisen yrittäjyyden ääni, tulee esille – se on kuitenkin johdonmukainen yksilön vastuuta korostavan uusliberalistisen äänen kanssa. Nämä äänet kuuluvat taustalla, kun tutkimustyöni jatkossa etenee yksilölliseen ammatilliseen kehitykseen ja uudistavaan oppimiseen.

[1] Wertsch ja Toma tutkivat japanilaisen luokkahuoneen diskursseja ja havaitsivat, että psyykkisiä prosesseja ei voida selittää tutkijalla diskurssia irrallaan kulttuurisista, sosiaalisista ja institutionaalisista yhteyksistä.

 [K1]Poliittisen hallinnan kielessä/puheesssa

Lähteet:

Engeström, Y. (1999). Activity Theory and Transformation. In Engeström, Y., Miettinen, R., & Punamäki, R. (Eds.). (1999). Perspectives on activity theory. Cambridge: Cambridge University Press.

Gee, J. P. (1999). An Introduction to Discourse Analysis. Theory and Methdod. Routledge. London.

Hilpelä,  Jyrki (2001). Uusliberalistisen koulutuspolitiikan aatteellinen tausta. Kirjassa Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansalliset mallit. Kirjassa Jauhiainen, A., Rinne, R.&Tähtinen J. (toim.). Painosalama Oy, Turku.

Holt, A. (2011). Discourse Analysis Approaches. In Frost, N. (ed.) Qualitative Research Methods. In Psychology : combining core approaches. Maidenhead : McGraw-Hill.

Kantola, Anu (2002). Markkinakuri ja managerivalta. Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskriisissä. Tammer-Paino Oy, Tampere.

Scribner, S. (1985). Vygotsky’s Uses of History. In Wertsch, J. V. (Ed.). Culture, communication, and cognition : Vygotskian perspectives. Cambridge : Cambridge University Press.

Siltala, Juha (2007). Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Otavan kirjapainopaikka Oy, Keuruu.

Wertsch, J. V.  & Toma, C. (1995). Discourse and Learning in the Classroom: A Sosiocultural Approach. In Steffe, L. P. & Gale, G. (eds..) Constructivism in education. Hillsdale (NJ) : Lawrence Erlbaum Associates.