Avainsanat

, , , , ,

Edutool-opintojen syyslukukausi käynnistyi lähiopetuspäivillä, joilla arvioitiin tutkimustöiden vaihetta ja perehdyttiin NVivo-ohjelman käyttöön laadullisen aineiston analysoinnissa. Pentti Luoma piti perusteellisen aamupäivän luennon NVivosta, joka kyllä vaikutti näppärältä ja helppokäyttöiseltä apuvälineeltä. Vakuutuin sen hyödyllisyydestä erityisesti aineistolähtöisessä tutkimuksessa, ja Luoman mukaan tällaisia ovat erityisesti sisällönanalyysi (ks. aiempi postaukseni ja Grounded Theory. Aineistolähtöisyyden lisäksi hyvä peruste NVivon käyttöön on silloin, kun kerätty aineisto on suuri. Luoma totesi, että NVivoa voi hyvin käyttää myös teorialähtöisessä tutkimuksessa, joten omassa diskurssianalyysissäni sitä voisi hyödyntää – semminkin kun varovaisestikin arvioiden aineistoa on litteroituna pari tuhatta sivua. Yllättävä tieto oli, että NVivoa voi käyttää myös videoiden analysointiin, ja muutama kollega oli selvästi kiinnostunut tästä ominaisuudesta.

Iltapäivällä jatkoimme Essi Vuopalan johdolla laadullisen aineiston analysointiin perehtymistä ja myös hän kuvasi NVivon käyttöä omassa tutkimuksessaan. Vaikutelma ohjelman helppokäyttöisyydestä vahvistui entisestään. Jostain syystä – liekö sitten oman tutkimukseni teorialähtöidyydestä johtuen – en loppujen lopuksi  itse oikein innostunut NVivosta. Olen siksi toisekseen edennyt jo omassa analyysissäni sen verran, että tietokoneohjelman käyttöönotto tuntuu jo ylimääräiseltä vaivannäöltä.

Tietokoneohjelmaakin aineiston analysointiin käytettäessä on noudatettava hyviä tutkimuskäytäntöjä, jotka ovat Luoman mukaan seuraavat:

  • aineisto pitää litteroida
  • aineistoon pitää perehtyä (lukemalla sitä lukuisia kertoja)
  • aineistoa täytyy luokitella ja käsitteelistää
  • aineisto täytyy koodata (erityisesti tietokoneohjelmaa käytettäessä)
  • aineistosta täytyy tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja
  • tutkimuksesta täytyy kirjoittaa raportti

Ohjelma ei ole tutkimuksessa oikotie vaan apuväline, jonka käyttöä kannattaa harkita tarpeen mukaan. Essi Vuopalan huomio NVivon mahdollisuuksista tutkimuksen reliabiliteetin ja validiteetin todentamisessa olivat huomionarvoisia. Laadullisessa tutkimuksessa on kuitenkin muitakin keinoja tutkimuksen luotettavuuden todentamiseksi. Yksi niistä on se, että tutkija tuo selkeästi esille tutkimuksen mentelmävalinnat, kategorisoinnit, analyysin toteuttamisen jne.

Diskurssianalyysillä pääsee pintaa syvemmälle. Kuva Fabio D’Altilia http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/fabio-daltilia-point-of-view-illustrations

Diskurssianalyysin toteuttamisessa on edelleen – vaikka sitä on laadullisessa tutkimuksessa käytetty yhä enemmän – paljon teoreettisia ja menetelmiin liittyviä pulmia. Yksi syy tähän epämääräisyyteen on se, että tutkijoiden keskuudessa ei olla yksimielisiä siitä, mitä diskurssianalyysi on tai miten diskurssi määritellään. Epämääräisyyttä aiheuttaa myös monien diskurssianalyyseiksi määriteltyjen tutkimusten epätarkka raportointi, josta puuttuu riittävän tarkka kuvaus siitä, miten diskurssianalyysi on ymmärretty ja operationalisoitu tutkimusta varten.  Näiden ongelmien ratkaisemiseksi selvä tutkimukseen liittyvien päätösten kuvaaminen, joka sisältää tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat, diskurssin ja diskurssianalyysin määrittelyn ja tarkan aineiston kuvauksen on hyvn tärkeää. Avainasemassa on yhtäläisyys teoreettisten valintojen, käsitteiden ja toteutetun tutkimuksen kesken.

Oman tutkimukseni asetelman olen juuri luottettavuusnäkökulmasta tiivistänyt seuraavasti: