Avainsanat

, , , , , , ,

Torstaina 20.4.2012 YLE:n aamutv:ssä haastateltiin Työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri Jukka Kivekästä, joka kertoi suurella, useamman kymmenen tuhannen työntekijän otoksella tehdystä työhyvinvointitutkimuksesta. Tuo haastattelu löytyy alla olevasta linkistä.

http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1334898588928&language=fi

Tutkimuksen mukaan työntekijöiden koettu työkyky on noussut vuoteen 2009 verrattuna, mikä on ilman muuta hieno juttu. Huolestuttavaa tutkimuksen tuloksissa on se, että huomattava osa alle 30- ja 40-vuotiaista kokee työn raskaaksi ja vähän mielekkääksi.

 Itse työssä on jotain korjattavaa,

Ei siis niinkään työntekijöiden työkunnossa tai terveydentilassa.

Kivekkään mukaan tärkeä selittävä tekijä työntekijöiden työhyvinvoinnin ongelmille on jatkuva, keskeneräinen muutos, joka ehkä hieman yllättävästi kuormittaa enemmän nuorempia ikäluokkia. Keskeinen korjausliike on muutosten toteuttamisen tapa, josta Kivekäs toteaa, että tärkeätä olisi saada työntekijät mahdollisimman varhain mukaan. Kokeneet työntekijät pysyvät hänen mielestään nuorempia paremmin paikallaan – ja siten kenties oppivat hallitsemaan muutosta. Nuoremmat taas vaihtavat helpommin työpaikkaa, eivätkä kenties opi hallitsemaan muutoksia. ”Työelämän muutos on [kuitenkin] ihan pakko!” Tuo pitää minustakin paikkansa. Keskeisenä muutoksen hallinnassa Kivekäs – lääkäri kun on – pohtii työterveyshuollon tukea. Minun nähdäkseni muutos on kuitenkin oppimisen haaste, johon vakiintuneella konseptilla työterveyshuollolla ei ole tarjota tukea. Työterveyshuollotkin ovat onneksi jossain määrin ryhtyneet uudistamaan toimintaansa seuraavassa diasarjassa esillä olevalla tavalla: työlähtöinen työterveyshuolto.

Haastattelussa esitellyn tutkimuksen perusteella työstä pois työntöä esiintyy huolestuttavan paljon. Tänä samaisena päivänä törmäsin myös uutiseen Keskuskauppakamarin selvityksestä, jonka mukaan työvoimapula uhkaa. Kyseessä on myös osaamisselvitys, jonka mukaan työnantajat toivovat koulutusjärjestelmästä valmistuvilta erityisesti yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja – juuri sellaisia taitoja, joita jatkuvissa työelämän muutoksissa tarvitaan. Työnantajat olisivat  selvityksen mukaan myös valmiita tekemään nykyistä huomattavasti enemmän yhteistyötä oppilaitosten kanssa koulutuksen työelämälähtöisyyden kehittämiseksi. Esitetyt keinot ovat tosin vielä varsin perinteisiä: työssäoppimis- ja kesätyöpaikkojen ja opinnäytetyömahdollisuuksien tarjoamista sekä asiantuntijaluentoja. Oppimistieteen näkökulmasta tässä on selvä mahdollisuus myös lisätä yhteistoiminnallista ja yhteisöllistä oppimista, jos vain tähän mahdollisuuteen tartuttaisiin.

Keskuskauppakamarin mukaan

aloitteellisuus ja ongelmanratkaisukyky ovat tärkeitä yleisosaamisen alueita.

Ne olisivat tärkeitä taitoja myös työhyvinvoinnin kannalta. Kivekkään haastattelussa esitellyn tutkimuksen tulosten perusteella koulutusjärjestelmän viimeisimmäksi läpäisseiltä työntekijöiltä puuttuu tällaisia valmiuksia. Olisiko siis tosiaan niin, että koulutusjärjestelmä ei tuota riittävästi muutoksen hallinnan osaamista?