Avainsanat

, , , , , , , , ,

Aktivoin hiljattain uudelleen Twitter-tilini, jonka myötä huomaan pysyväni entistäkin paremmin ajan tasalla useasta työelämään liittyvästä asiasta ja ilmiöstä. Yle-tieteen ja Taloussanomien seuraaminen tuottaa monenlaista informaatiota. Hiljattain julkaistiin kaksi tutkimustulosta, jotka liittyvät läheisesti työhyvinvointiin. Toinen tutkimus kertoo suomalaisten jaksamisongelmista ja toinen stressin vaikutuksista työhyvinvointiin. Uutisartikkeleissa julkistetut näkökulmat ovat varsin erilaiset, ja kannattaisi tietenkin lukea varsinaiset tutkimuksetkin. Tyydyn tässä kuvaamaan kuitenkin toimittajan näkökulmia, jotka nekin kuvaavat aivan hyvin kahta erilaista näkökulmaa työhyvinvointiin.

Ensin mainitusta tutkimuksesta kertoo Taloussanomat, ja linkki artikkeliin löytyy tästä. Tutkimuksen mukaan erityisen huolestuttavaa on alle 35-vuotiaiden jaksamattomuus, joka osuu sen mukaan yhteen tunteen kanssa, että ei pysty hallitsemaan elämäänsä. Tuo tuntuu oman kokemukseni perusteella hyvin paikkansapitävältä. Tottahan toki tunne siitä, että ei hallitse asioita, vaikuttaa jaksamiseen! Uutisen mukaan vastaus jaksamattomuuden ongelmiin on liikunta: ”itsensä kunnossa oleviksi kokevat olevansa tyytyväisempiä elämäänsä kuin itsensä ei kunnossa oleviksi kokevat”. (Sitaatti on suora, joten en ole vastuussa kieliopista). Tuo pitää varmasti paikkansa, mutta löytyisiköhän taustalta kuitenkin muitakin syitä jaksamattomuuteen kuin huono kunto? Olisiko elämän- tai työnhallinnan tunteella vaikutusta? Siksi toisekseen: liikuntakin voi olla väärin annosteltuna kuormitustekijä!

Toinen uutinen liittyy syömiseen ja stressin kokemukseen. Yle-tieteen uutisen mukaan kovaa työstressiä kokevat ovat muita taipuvaisempia tunnesyömiseen ja liikasyömiseen, joiden arvellaan olevan tapoja lievittää stressaavan tilanteen aiheuttamaa ahdistusta. Linkki Ylen uutiseen löytyy tästä. Tulokset ”viittaavat siihen, että … vakavaa työuupumusta potevan voi olla vaikea laihduttaa, ellei burnoutia hoideta ensin.” Olisikohan myös niin, että sama pätee fyysiseen suorituskykyyn? Siis ensin pitäisi hoitaa työtä ja parantaa elämän- ja työn hallintaa ja sitten huolehtia sinänsä tärkeistä terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen suorituskykyyn liittyvistä asioista? Sain juuri käsiini tutkimustuloksen, jonka mukaan fyysinen suorituskyky ei kohene henkilöillä, jotka raportoivat kokevansa stressiä.* Ao. tutkimusta tulkiten kunnon kohentaminen ei siis onnistu ennen kuin työhön liittyvä stressi on hoidettu häiritsemästä.

Itse olen sillä kannalla, että paraskaan mahdollinen fyysinen kunto ei auta, jos työ ei tunnu mielekkäältä, siinä on liikaa häiriökuormitusta tai epäsynkronit rassaavat. Hyvässä kunnossa tällaisten ilmiöiden kanssa jaksaa paremmin kuin huonossa, mutta pitäisihän työn sujumisen ongelmiinkin vaikuttaa, ja tähän sopisi hakea keinoja kehittämällä työelämän yhteisiä oppimiskäytäntöjä. Työelämän muutoksiin liittyvä, kansainvälinen tutkimus, jossa Suomesta on ollut mukana Työterveyslaitos osoittaa, että muutokset vaikuttavat työhyvinvointiin. Tutkimuksessa havaittiin, että keskeiset tekijät mielekkään organisaatiomuutoksen kannalta olivat viestintä, osallistuminen ja tuen saatavuus, jotka kaikki ovat myös hyviin oppimiskäytäntöihöihin kuuluvia asioita.

*Piritta S. Ruuska, Arto J. Hautala, Antti M. Kiviniemi, Timo H. Mäkikallio and Mikko P. Tulppo: Self-rated mental stress and exercise training response in healthy subjects. Frontiers in Physiology. March 2012, Volume 3, Article 51