Avainsanat

, , , , , , , , ,

Paradigma, diskurssi, teoria ja käsitteet

Tänään sen taas huomasi, että muuttaessakaan ei kannattaisi heittää pois tieteenfilosofian peruskurssin muistiinpanoja! Tai sitten pitäisi kirjahyllyssä olla joku tieteenfilosofian perusteos. KVALI-kurssin luennolla oli tänään, 19.1. nimittäin vähän puhetta paradigmasta ja diskurssista ja niiden suhteista, ja asia jäi askarruttamaan. Tällainen kiireinen työn ohessa opiskeleva aikuinen ei ennätä tuosta vain rynnistää kirjastoon – eikä osaa vielä riittävän hyvin hakea tietoa kirjaston tietokannoista – joten mukavuutta lisäisi, jos kirjallisuutta löytyisi kotoa. Onneksi sentään helposti löytyy digitaalista tietoa. Nytkin vähällä vaivalla, eikä edes tarvinnut Google Scholaria, löytyi mainiolta näyttävä väitöskirja johtamisen moniäänisyydestä hoiva-alalla (Hujala 2008). Väitöskirjoissahan on monesti tieteenfilosofiaa käsittelevä luku, ja muutenkin aloittelevan tutkijan kannattaa mielestäni lukea väitöskirjoja, jotta saa tuntumaa tutkimuksesta ja tutkimusraportin kirjoittamisesta.Haun jälkeen löydetty digitaalinen julkaisu on sitten vähällä vaivalla mukavaa siirtää Mendeleyiin, josta lähdeviitteen saa myöhemmin näppärästi lähdeluetteloon. Ääkköset näyttävät kyllä Mendeleystä puuttuvan.

Hujalan (mt. 20) mukaan paradigma tarkoittaa tiedeyhteisön yhteisiä ontologisia olettamuksia, eli yhteisiä käsityksiä siitä millainen maailma on ja mitä on olemassa. Tieteenfilosofian peruskurssia muistellen vaikkapa emprismi, positivismi ja kriittinen realismi ovat tällaisia ontologisia olettamuksia.

Diskurssi on tieteessä keskustelua, jota käydään tietyn paradigman sisällä. Se on paradigman mukainen tapa keskustella ja kirjoittaa asioista (vrt. Lindholm 2008, 26). Tarkkaavainen lukija kenties huomaa myös diskurssin, jota käyn valitsemieni lähdeviitteiden kautta ja varmaan se näkyy tämän blogini kokonaisuudessakin.

Teorian määrittelen tässä kehykseksi, jonka avulla tulkitaan asioita ja ilmiöitä. Minulle tutuin on toiminnan teoria, jonka Roine (2005, 99) määrittelee filosofiseksi ja monitieteiseksi viitekehykseksi, jonka avulla tulkitaan ihmisen toimintaa ja kehitysprosessia sekä yhteisöjen että yksilöiden tasolla. Toiminnan teorian keskeisiä käsitteitä ovat toiminta, toiminnan kohteellisuus, toiminnan kohteeseen liittyvä henkilökohtainen mieli, toimintajärjestelmä ja ekspansiivinen oppiminen. Näistä voi lukea enemmän vaikkapa kasvatustieteen aineopinnoissa tekemästäni harjoitustutkimuksesta: Opettajan työn lähikehitys vuonna 2002 – diskurssianalyysi Opettaja-lehden artikkeleista.

Arkikielessä tai toisen tieteenalan käsitteistössä käsitteet saattavat saada erilaisen merkityksen. Vaikkapa psykologiassa mieli tarkoittaa jotain muuta kuin mieli toiminnanteoreettisena käsitteenä. Samoin toiminnalla on arkikielessä toinen merkitys kuin toiminnan teoriassa. Kunkin teorian sisällä käytävässä keskustelussa kirjoittajat ja lukijat ymmärtävät käsitteet kutakuinkin samalla tavalla, mutta tieteenalojen – tai tieteilijöiden ja maallikkojen – välisessä keskustelussa saatetaan puhua samasta asiasta eri käsiteillä, jolloin väärinymmärrysten ja -tulkintojen vaara on ilmeinen. Runsailla käsitteillä ladattu tieteellinen tekti saattaa myös olla vaikeaa luettavaa, jos käsitteistö on outoa. Siksi pidän ainakin itse tärkeänä tieteellisessä kirjoittamisessa – jollaista tutkimusraportin kirjoittaminen eittämättä on – selkeää ja tyhjentävää käsitteiden määrittelyä, jotta lukijan on mahdollista ymmärtää tutkijan tutkittavasta ilmiöstä tekemiä havaintoja ja tulkintoja.

Ajattelen, että teorian tarjoamat tulkintakehykset ovat merkityksellisiä ja tärkeitä myös arki- ja työelämässä. Omassa työssäni – ja nyt EDUTOOL-opinnoissa – olen havainnut jatkuvan tarpeen tulkita ympäröiviä ilmiöitä, tehdä niitä itselle mielekkäiksi ja merkityksellisiksi ja oppia koko ajan uutta. Tällaisessa toimintaympäristössä on eduksi, ja minusta välttämätöntä, omata arkiajattelua täydentäviä teoreettisia malleja, joiden avulla ympärillä olevia asioita ja ilmiöitä voi tulkita. Tieteellinen ajattelu, perustuupa se sitten mihin viitekehykseen tahansa, tarjoaa oman kokemukseni perusteella selvästi paremman tavan ymmärtää maailman muutoksia kuin arkiajattelu tai uskomukset. Edellä mainitsemani paradigmat tai diskurssit saattavat tosin johtaa tieteellisenkin ajattelun harhautumaan arkiajattelun kanssa samoille urille: paradigmaan pohjautuva tieteellinenkin ajattelu saattaa jähmettyä paikalleen uskomuksiksi, joita ei uskalleta kyseenalaistaa, ja mahdollisesti hidastaa tieteenalan kehitystä siihen saakka, että riittävän muutospaineen myötä tapahtuu paradigman muutos. Soveltaakseni toiminnan teoreettisia käsitteitä, kyseessä on tällöin ekspansiivinen muutos, josta löytyy tarkempaa tietoa aiemmasta postauksestani.

Paradigman muututtua nähtävästi myös ko. tieteenalan diskurssi muuttuu, löydetään uusia teoreettisia viitekehyksiä ja kehitetään uusia käsitteitä. Mahdollisia paradigmojen muutoksia odotellessani taitaisi täytyä löytää aikaa lukea tuo lähdeluettelossa oleva Kuhnin kirja. Hyvä esimerkki erilaisista paradigmoista voisi olla vaikkapa kreationismin ja astrofysiikan erilaiset tavat ymmärtää maailmankaikkeuden syntyä. Tässäpä siis Stehen Hawkingin kuvaus universumin historiasta:

Lopuksi vielä työkalu_tutkimuksen_jäsentämiseen, josta näkyvät pääpiirteittäin oman opinnäytetyöni keskeisimmät elementit. Tuloksia ei toki tässä vaiheessa, kun lupamenettely valmiiksi kerätyn aineiston käyttöä varten on meneillään, ole vielä olemassa.

Lähteet:

Hujala, A. (2008). Johtamisen Moniäänisyys: Johtaminen vuorovaikutuksena ja puhuntana hoivayrityksessä. Social Sciences.

Kuhn, T. S. (1994). Tieteellisten vallankumousten rakenne. Juva, Art House.

Lindholm, T. (2008). Henkinen väkivalta ja johtaminen työyhteisöissä. Helsingin yliopisto,Valtiotieteellinen tiedekunta,Sosiaalipsykologia.Pro gradu –tutkielma
Marraskuu 2008.

Roine, J. (2005). Toiminnan teoria. Kirjassa Ovaska, S. Aula, A. & Marjaranta, P. (toim.) Käytettävyystutkimuksen menetelmät, 99 – 110. Tampereen yliopisto. Tietojenkäsittelytieteiden laitos B-2005-1.