Avainsanat

, , , , , , ,

EDUTOOL-opinnoissa päättyi juuri äärimmäisen kiinnostava itsesäätöisen oppimisen kurssi, jonka sisällöstä riittää kirjoitettavaa useammankin postauksen verran. Yksi postaushan jo tuli laadituksi metakognitiosta ja tuotantomuotojen muutoksesta ja toinen itsesäätöisestä oppimisesta ammatillisessa kuntoutuksessa. Paljon muutakin mielenkiintoista kurssijaksolla tosiaan oli, ja olen siirtänyt pienryhmämme yhteisiä tuotoksia EDUTOOL-sivulle tässä blogissa. Kiitokset vain Juhalle ja Mialle yhteistyöstä – kollaborativinen työskentely oli oikein opettavaista, ja sen tulokset löytyvät seuraavista linkeistä: IPPI 1. case ja analyysi: itsesäätöinen oppiminenIPPI 2. case ja analyysi: Metakognitio ja IPPI3 case ja analyysi: Motivationaaliset tavoitteet ja oppimisen arvo-odotukset. Artikkelit on kirjoitettu nStudy-ohjelmalla, jonka tekstieditori on melko alkeellinen. Artikkelit eivät myöskään aivan täytä tieteellisen kirjoittamisen tunnusmerkkejä. Ovat ne silti hyviä katsauksia opintojakson aiheisiin.

Mutta siihen muistiin siis, joka on tämän postauksen aiheena: Kanadalaisen muistitutkijan, Mariel Millerin luento jäi  IPPI-kurssilta mieleen siitä syystä, että samoihin aikoihin katsoin YLE:n aamutv:stä Työterveyslaitoksen johtavan psykologin Rita Akilan haastattelua aiheesta ’Miksi muisti pätkii?’ Haastattelu löytyy tästä linkistä. Sekä Akila että Miller kertovat muistista asiaa, joka varmasti helpottaa monen työelämän kiireiden keskellä muistinsa toiminnasta huolestuneiden ihmisten oloa.

Millerin luennolta jäi parhaiten mieleen muistin jaottelu sensoriseen, työ- (työskentely) ja pitkäkestoiseen muistiin. Sensorisen muistin kapasiteetti on periaatteessa rajaton, koska se käsittelee kaikkea ympärillämme olevaa informaatiota. Se on hyvin lyhytkestoinen – pisimpään siinä säilyy auditiivinen informaatio ja sekin vain 3 – 4 sekuntia. Informaatio katoaa siis melko nopeasti, ellei siihen kiinnitetä huomiota. Informaation käsittely tapahtuu työmuistissa, joka on kapasiteetiltaan rajallinen. Työmuistiin mahtuu kerrallaan 7 +/- 2 asiaa ja sen kestokin on vain 5 – 20 sekuntia. Informaatio katoaa työmuististakin siis varsin nopeasti, ellei sitä käsitellä jotenkin. Tavalla tai toisella informaatioon on kiinnitettävä tietoista huomiota, että se siirtyisi pitkäkestoiseen muistiin. Akila lohduttaa meitä kiireisiä, muistikatkoksista kärsiviä ihmisiä sillä, että ei ole kummakaan, jos asiat unohtuvat, kun niihin ei kaikkialta tulvivassa informaatiotulvassa ennätä kiinnittää huomiota. Tällöinhän informaatiota ei käsitellä, eikä se ehdi siirtyä pitkäkestoiseen muistiin. Muistin ongelmat ovatkin työikäisillä hyvin harvoin merkkejä muistisairaudesta.

Miller ja Akila antavat mainioita ohjeita muistin käytön tehostamiseen. Lepo ja rentous ovat Akilan mielestä tärkeitä – virkeänä muisti toimii parhaiten. Jos tuntuu, että muistaa huonosti, kannattaa myös pohtia, että tuleeko nukuttua tarpeeksi. Akilasta myös ”ajatusten leikki” auttaa painamaan asioita mieleen. Millerkin esittää lukuisia tapoja, joilla työmuistin käyttöä voi tehostaa. Molempien yhteinen vihje on muistin käyttöä vaativien tehtävien – vaikkapa opiskelun – suorittaminen keskeytyksittä, suhteellisen lyhyissä, noin tunnin – puolentoista tunnin mittaisissa periodeissa. Tällainenhän on kiireisessä työelämässä monesti vaikeaa järjestää – eipä siis tosiaan ihme, jos tuntuu välillä, että muisti pätkii. Kognitiivinen ergonomia on nykyajan työssä tärkeää, että nuppi ei mene nurin.