Avainsanat

, , , ,

Oppimisen hyvä laatu: kokemuksia Oulun Tuiran koulusta

Oheisessa artikkelissa Tuiran koulun luokanopettaja Matti Ahola ja Oulun kaupungin opetustoimien va. perusopetuksen johtaja kuvaavat Oulussa tehtyjä kokeiluja rajallisten resurssien käytöstä uudistavalla tavalla. Tuiran koulussa on kokeiltu yhdysluokkia, joissa ryhmäkoko on 34 oppilasta ja ” jossa toimii kaksi luokanopettajaa. Tarkoituksena on hoitaa opetus yhdessä samaan aikaan toinen toistaan tukien”…”Luokkaa opettaa nais- ja miesopettaja, lisäksi luokassa on avustaja. Perusajatus on, että opettajat yhdessä opettavat luokkaa. Näin oppilaat saavat opetusta kahdelta erilaiselta persoonalta ja saavat enemmän näkökulmia opittavaan asiaan, kuin mitä perinteisessä opetuksessa olisi mahdollista.” Kannattaa katsastaa: näköjään löytyy ratkaisuja, jotka vosivat tukea siirtymistä pedagogiikka 2.0:aan, ja vieläpä ilman mittavia lisäsatsauksia resursseihin.

Artikkeli liittyy oivallisesti päivän teemaan lukupiiriryhmässämme. Keskustelimme sujuvasti Adobe Acrobat Connect Pron avustuksella omassa pienryhmässämme JOKO-opintojaksolla saamistamme artikkeleista. Keskeiseksi kysymykseksi nousi se, miten opettaja pystyy voimassa olevissa rakenteissa ottamaan käyttöön uusia tietoteksiä välineitä, soveltamaan niitä kunkin oppijan ja ryhmän tarpeiden mukaisesti ja vielä pitäämään huolta omasta substanssiosaamisestaan. Yksi ratkaisu voisi liittyä substanssin käsitteen muuttumiseen entistä enemmän oppimisen ohjaajan suuntaan sen sijaan, että sitä pyrkisi syventämään itse. Todettakoon kuitenkin, että pienryhmän asiantuntijoiden näkemys on se, että melko hyvä ymmärrys substanssistakin pitäisi olla, että voisi toimia opettajan roolissa. Itse en ole aivan varma asiasta, koska pedagogiikka 2.0:n periaatteiden mukaan substanssi voitaisiin tuoda oppimistoimintaan muualta – vaikkapa kunkin alan huippututkijoilta. Uskon kyllä, että tällainen muutos edellyttäisi melkoisia mullistuksia koko koulutusjärjestelmän tasolla, opettajien koulutuksessa, oppimistulosten arvioinnissa jne. Finnsight 2015 raporttia lukemalla minun uskoni siihen, että tuollainen muutos on välttämätöntä, kyllä lisääntyy lujasti.

En malta olla listaamatta tähän pedagogiikka 2.0:n periaatteita ihan lyhyesti:

1. konstruktivistisen oppimiskäsityksen periaatteiden noudattaminen (ehkä hieman epätarkka suomennos – artikkelissa käytetään sanaa reiterate, joka suomennetaan toistamiseksi – tai ottaminen käyttöön uudelleen).

2. oppijakeskeisten pegagogisten ympäristöjen luominen (muutos siis opettajakeskeisestä työotteesta, joka kuulostaa kollegoiden kertoman perusteelal olevan vielä arkipäivää käytännön työssä ja opettajankoulutuksessakin).

3. aktiivinen oppimistoiminnassa mukana olevien osallistaminen, joka käsittää oppijat, ohjaajat, asiantuntijat ja ympäröivän yhteisön (käytän tarkoituksella termiä oppimistoimnta juuri tuon yhteisön mukana olon takia).

4. aktiivinen osallistaminen, oppijoiden itseohjautuvuuden ja henkilökohtaisen mielen rakentamisen kunnioittaminen (mieli liittyy tässä yhteydessä motivaatioon, mutta toiminnanteoreettisena käsitteenä se tarkoittaa toiminnan kohteeseen rakentuvaa henkilökohtaista mielekkyyttä, josta motivaatio vaikkapa oppimiseen kumpuaa).

Käymämme keskustelun perusteella näyttää siltä, että yllä olevia periaatteita ei vielä paljoa noudateta perusopetuksessa tai ammatillisessa opetuksessa. Jos tuo pitää paikkansa, on se kyllä melko huolestuttavaa!

Ks. dia 17/20 – opetustyön muutos

Tuo yllä oleva pp-dia tuli tehtyä matkalla jossain päin Suomea, jossa haastattelin erään koulun rehtoria ja erityisopettajaa. Heidän mielestään oli osuva nelikenttä, ja jos näin on, ovat pedagogiikka 2.0:n periaatteet hyvin tarpeellisia. Ko. nelikenttä löytyy myös teoksessa Mäkitalo, J. & Paso, E. (toim) 2011. Kalevaprint Oy. Oulu, s. 109 muuttuvasta opetustyöstä kertovassa artikelista. Siihen ja ko. kirjaan kannattaa tutustua. Kirjaa voi tilata postikuluja vastaan, ja seuraavasta linkistä löytyy opastusta: Muutostyössä – tilausohjeet.