Avainsanat

, ,

Tuo Finnsight 2015 -osio oppimisesta ja oppimalla uudistuvasta yhteiskunnasta on kelpo yhteenveto kansakunnan tilanteesta oppimisen suhteen. Sen verran hyvä tuo artikkeli oli, että pitänee laittaa linkki siitä blogrolliin. Jos joku kumppani tai satunnainen vierailija ei ole ao. raporttia lukenut, kehotan kyllä lämpimästi tutustumaan.

Haasteet ovat kyllä melkoiset, kuten kirjoittajat osuvasti ovat huomanneet. Eihän tällaisilla raporteilla tosin päästä käytännön toiminnan tasolle, vaikka toimenpide-ehdotukset ovat toki aivan oikeita. Keskeinen kysymys kuitenkin olisi se, että kuinka nuo haasteet ratkaistaan oppimisen arjessa, koulutusjärjestelmässä ja työelämässä, jotka ovat parhaan ymmärrykseni mukaan vielä rakeenteellisesti peruja teollisuusyhteiskunnan ajoilta. Hyvät ajatukset tuntuvat hautautuvan tehokkuusajattelun, säästöpaineiden ja markkinatalouden monesti lyhytjänteisten vaatimusten alle. Olen kyllä yhtä mieltä panelistien kanssa siitä, että ”jotain tarttis tehdä”, mieluiten äkkiä, jotta kansakunta pääsisi oikeanlaisen oppimisen raiteille. Paljon vahvuuksiakin paneeli on löytänyt, mutta juuri niiden siirtäminen toiminnan tasolle, vaikkapa teknologian käytettävyyteen tuntuu olevan työn takana. Jos nyt vaikkapa on todettava, kuten panelistit, että insinöörien osaaminen oppimisen johtamisessa perustuu lähinnä intuitioon, ei taida olla kummakaan, jos Nokia jää jälkeen kilpailijoistaan, jotka ovat onnistuneet pikkuisen paremmin käytettävyyden kanssa asiakasrajapinnassa. Eivät erot suuria ole, mutta onnistuneella markkinoinnilla ovat saaneet käyttäjät vakuuttumaan tuotteiden erinomaisuudesta. Olen itsekin iPhonen käyttäjä juuri sen käytettävyyden takia, vaikka 3g alkaa jo hituroida tietoa ladatessa, eikä viestienkään kirjoittelu aivan hirmuisen sujuvaa nakkisormilla ole vieläkään. Helppo käytettävyys ja hyödylliset, usein ilmaiset sovellukset tekevät tuotteen niin kiinnostavaksi, että pienet hankaluudet käytössä on helppo hyväksyä.

No, tuo edellinen kappale meni hieman sivuraiteille, mutta liittyyhän se oppimiseen: kuinka kummassa nuo jenkit selvästi meikäläistä surkeammalla koulutusjärjestelmällä onnistuvat tekemään noita innovaatioita – onko kyseessä suuruuden ekonomia vai onko oppimistoiminnassa jotain innovatiivisuutta tukevaa, joka Suomessa on vähäisempää. Tuota pitää pohtia…

Panelistit kirjoittavat luovasta oppimisesta, joka kaikitenkin vastaa uudistavaa oppimista (Mezirov) tai ekspansiivista oppimista (Engeström). Noihin suuntiin pitäisi siis kiireesti edetä, tai muuten hukka perii! Olen kyllä samaa mieltä – jospa pian pääsisi näkemään ja kuulemaan myös mitä käytännön oppimisessa tapahtuu.

CICERO Learning-sivustoon pitänee perehtyä tarkemmin: siihen viitataan tuossa panelistien kirjoituksessa useaan otteseen, ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Olisikohan siellä sitä kaipaamaani konkretiaa?