Avainsanat

, , , , ,

JOKO – johdatus koulutusteknologiaan

Kommentteja artikkeliin Optimizing Learning

Implications on Learning Scienses Research: Sawyer, R.K.

Tässä artikkelissa huomio kiinnittyy ensimmäisenä määritelmään ”perinteisestä koulutuksen mallista”.  Se on ollut toimiva malli teollisuusyhteiskunnassa, jossa keskeinen tuotantomuoto (vrt. Victor&Boynton) on ollut massatuotanto. Tällaisessa yhteiskunnassa koulutusjärjestelmän julkilausumaton tehtävä – piilo-opetussuunnitelma – on ollut sopeuttaminen starndardoituihin toimintatapoihin, hierarkisiin sääntöihin ja täsmällisyyteen ja tottelevaisuuteen. Myös tiedon laatu on standardoitua, eli oppijoiden tehtävänä on ollut oppia kutakuinkin samanlaiset perustiedot.

Siirtyminen tietoyhteiskuntaan on nostanut esille tarpeen uudistaa koulutusjärjestelmää niin, että se tukisi Sawyerin sanoin ”syvän tiedon” oppimista ja sen myötä innovaatioiden syntyä.  Varsin järkeenkäyvältä tuntuu toteamus siitä, että syvää tietoa opitaan parhaiten työskentelemällä samoin kuin asiantuntijat omilla erikoisaloillaan. Tässä kohdassa olen jossain määrin skeptinen siinä suhteessa, että en aivan usko suomalaisen koulutusjärjestelmän vielä olevan kovin laajasti valmis ottamaan käyttöön pedagogisia menetelmiä, jotka tukisivat tuollaista oppimistoimintaa. Myönnettäköön, että en ole vielä kovin perehtynyt nykyiseen koulutuksen maailmaan, ja käsitykseni perustuvat tietoihin, joita omien lasten koulutuksesta on kotiin kantautunut. Teinhän tosin talven mittaan pienen kvalitatiivisen tutkimuksen Opettaja-lehden artikkeleista, jonka perusteella en havainnut keskustelua Sawyerin viittaamasta syvästä oppimisesta.

Ammattikorkeakoulutuksessa näyttää olevan meneillään muutos, jossa pyritään oppimiskokonaisuuksia ja orientaatioperustoja rakentamalla syvän oppimisen suuntaan

(ks. Torvinen, L: (2004): Suunta ja tila. Helian julkaisusarja C. Ammatillinen opettajakorkeakoulu, 7:2004. http://india.haaga-helia.fi/fi/ammatillinenopettajakorkeakoulu/julkaisut/Torvinen%20taitto.pdf)

Perusopetuksenkin puolelta tulee onneksi mieleen yksi julkaisu, jossa näin merkkejä muutoksesta nykyisen maailman mukaiseen suuntaan (Dumbrajs, S. (2007): A learning community: Teachers and students engaged in developing their own learning and understanding. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja, no 123. 2007 Joensuun yliopisto. Pysyvä linkki julkaisuun: URN:ISBN:978-952-458-956-7).

Noista linkeistä kaikitenkin onnistuu pääsy tutkailemaan noita kirjoituksia, suosittelen. Ehkäpä skeptisyyteni on tosiaan ylimitoitettua, kun tällaisia muutossuuntiakin on näköpiirissä. Yliopistomaailmassahan sitä paitsi syvän oppimisen pitäisi olla arkipäivää. Siitäkin löytyi aihepiiriin sopiva linkki ja mielenkiintoinen artikkeli:  (http://hlab.ee.tut.fi/hmopetus/sosiaalinen-media/blogit/anne-maritta-tervakari/ubiikki-mobiili-ja-kontekstuaalinen-oppiminen-%E2%80%93-hyot).

Sawyer toteaa, että tieto on situationaalista, eli tilannesidonnaista ja ilmenee toiminnassa. Näin ollen tieto on kooste toiminnassa mukana olevien tekijöiden tiedosta ja sen käyttö seurausta yhteisestä tarpeesta muuttaa toiminnan kohdetta kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tähän pitää luultavasti palata tuonnempana – kaikenkaikkiaan alkaa jo kovasti kiinnostaa, mitä arvovaltainen Finnsight-paneeli on pohtinut oppimisesta ja oppimalla uudistuvasta yhteiskunnasta.