Avainsanat

, ,

Uudistava oppiminen ja toiminnan teoria Laadin sydäntalven mittaan kasvatustiedeiden aineopinnoissa proseminaarityön uudistavasta oppimisesta. Tuo aihepiiri on kiinnostanut jo pitkähkön ajan siksi, että leipätyössä sen parissa vierähtää muutamakin tovi päivittäin. Työkaluna on käytössä melkoisesti ekspansiivista muutossykliä (Yrjö Engeström) muistuttava ammatillisen kehityksen kehä, joka kuitenkin on yksilöllinen, uudistava oppimissykli. Muistan aikoinani ihmetelleeni ekspansiivisen muutoksen ja ammatillisen kehityksen syklien eroa, ja vastaus jonka sain, herätti tiedollisen ristiriidan, jonka ratkaisemiseksi pääsin kunnolla vauhtiin vasta viime talvena. ”Se nyt on vain eri sykli!” ei ollut mielestäni aikoinaan kovin teoreettisesti perusteltu vastaus.

Melkoisen työlästä sitten olikin löytää toiminnanteoreettisia perusteluita uudistavalle opimiselle. Suurimmaksi osaksi tuo johtuu siitä, että toiminnan teorian toisessa ja erityisesti kolmanessa aallossa on tutkittu erityisesti sitä, miten yhteisöt oppivat. Vasta viime aikoina on uudelleen herännyt kiinnostus myös siihen, mitä yksilötasolla tapahtuu, kun yhteisöt oppivat ekspansiivisesti.

Tuossa proseminaarityössäni on lyhyt ja alustava katsaus uudistavan oppimisen toiminnanteoreettisiin perusteisiin, ja siltä pohjalta on aikomus jatkaa gradun merkeissä. Koetan syventää teoriaperustaa ja empiirisen aineiston pohjalta selvittää uudistavan oppimisen vaiheita. Tutkimusuunnitelma pitäisi tehdä pikapuoliin, että ennätän saada luvat ajattelemani haastatteluaineiston käyttämiseen.