Avainsanat

, , , ,

Suhteeni teknologiaan on yleensäkin pragamaattinen. Käytän teknologiaa, jos arvelen sen olevan hyödyllistä, mielekästä ja edes jossain määrin hauskaa. Sama pätee opetusteknologiaan – tosin nimeän mieluummin opetusteknologian oppimisteknologiaksi kääntäen sen käyttäjän näkökulmaan. Oppimisteknologian tulisi olla helppokäyttöistä, häiriötöntä ja sujuvaa, jotta se olisi lähtökohtaisesti mielekästä käyttää. Tietoteknisten välineiden viheliäisyys näkyy usein juuri siinä, että käyttäjän kannalta ne eivät ole sujuvia tai riittävän helppokäyttöistä. Mielestäni käyttöliittymän tulee olla yksinkertainen ja ymmärrettävissä mahdollisimman hyvin ilman erityistä ohjeistusta.

Teknologian käytön mielekkyys liittyy minusta oppimisen mielekkyyteen yleisemminkin. Tarkoitan tällä sitä, että teknologia voi olla hyvä väline oppimiseen mutta se ei voi olla itsetarkoitus – välineet on valittava kulloisenkin kohdetoiminnan mukaisesti ja niitä on sovellettava toiminnan tuloksen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Aamupöydässä oli puhetta parin työtoverin kanssa koulutusteknologian ja oppimisteknologian käsitteistä. Kummatkin kuvaavat toimintaa, mutta nähdäkseni eri tekijän näkökulmasta. Koulututeknologia on enemmänkin opettajan tai kouluttajan väline, kun taas oppimisteknologia on oppijan väline. Mikähän olisi nimi välineelle, joka kuvastaisi toimintaa, jossa sekä opettaja/kouluttaja että oppija oppivat yhdessä. Oikeastaanhan tuolloin ehkä puhutaan ekspansiivisesta oppimisesta ja yksilötasolla uudistavasta oppimisesta. Ekspansiiviessa oppimisessa oppivat kaikki oppimistoimintaan osallistuvat yhdessä, vaikka yksilöt oppisivatkin eritahtisesti. Pitäisin kyllä tämän pikku pohdiskelun perusteella oppimisteknologiaa paremmin oppimistoimintaan sopivan välineen nimenä kuin koulutusteknologiaa, jonka rajaisin tarkasteluun, jossa tekijänä on opettaja tai kouluttaja.